Jollekin ei sitten kelpaa mikään. Yksi lapsi on liian riehuva ja äänekäs ja toinen liian hiljainen ja rauhallinen. Tosin jälkimmäinen tietysti on kuitenkin parempi ja se osoitetaan lapsillekin ihan ilmeillä ja eleillä. Luulisi aikuisella ihmisellä olevan sen verran käytöstapoja, että ei nyrpistelisi lapselle ja puhuisi tälle ylimielisesti vain siksi, ettei käytös miellytä. Tai pitäisi hiljaista ja rauhallista lasta tyhmänä vain siksi, ettei tämä ujouttaan saa vastattua kysymyksiin, joita tulee kuin liukuhihnalta. Tekisi mieli sanoa suorat sanat.

"Turpa umpeen, ämmä! Jos olet niin epäammattimainen ja epäinhimillinen, että et osaa käyttäytyä lasten seurassa, niin painu hiiteen! Jokainen ansaitsee toisen mahdllisuuden ja vaikket itse osaa sellaista antaa, niin sinä olet niitä kuitenkin saanut jo monia eli nyt riittää! En halua nähdä rumaa, nyrpeää naamaasi enää koskaan!"