Lehdissä on aina juttua siitä, kuinka pitää oppia sanomaan ei. Mutta kun sanoo ei, ihmiset tuntuvat aivat tyrmistyneiltä.

Kieltäydyin juuri vanhempainneuvoston sihteeriksi. Kun sitten etsittiin rahastonhoitajaa: "Sinähän voit olla rahastonhoitaja, kun et ryhtynyt sihteeriksi." Kohteliaasti kieltäydyin tästäkin, mutta joidenkin ihmisten loukkaantuminen oli käsiintuntuvaa.

Minulla on muutakin tekemistä. Käyn kokouksissa, koska koen sen velvollisuudekseni, mutta ei minulla ole aikaa järjestää mitään tapahtumia tms. En ihmettele, että monet jättävät kokoukset väliin pelätessään pakkonakkeja!